Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Perustietoa akitasta ja sen historiasta

Lempeää mutta päättäväistä kurinpitoa


Akita on suurikokoinen ja näyttävä pystykorva. Osa sen charmista piilee kuitenkin sen käytöksessä, joka on hillittyä ja rauhallista. Ensi näkemältä koira antaa itsestään ylvään vaikutelman. Vieraita kohtaan akitat asennoituvat ystävällisen pidättyvästi tai valikoivan epäluuloisesti. Oman perheen jäseniä ne kuitenkin palvovat ehdoitta ja ovat äärimmäisen lempeitä ja uskollisia koiria. Akitalla on kuitenkin voimakas luonne, joka voi tulla esiin etenkin murrosiässä. Vaikka akita on luonteeltaan luja mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyvin usein pehmeä ja sitä ei voi koulia kovakouraisin menetelmin. Koira vastaa kovaan kovalla, ja väärin kohdeltuna siitä voi tulla umpimielinen otus. Akitat ovat älykkäitä koiria, jotka muistavat kärsimänsä vääryydet pitkään. Ne edellyttävätkin oikeudenmukaista kohtelua. Hyvä akitan omistaja on luottamusta herättävä johtaja sekä rauhallinen auktoriteetti ja ennen kaikkea johdonmukainen.

Laumakeskeisenä rotuna akita ei useimmiten pidä vieraista koirista ja pyrkiikin alistamaan tunkeilijat. Kanssakäyminen etenkin samaa sukupuolta olevien koirien kanssa voi ottaa akitan luonnolle. Jos siis haaveissasi on koirapuistoissa viihtyvä hännänheiluttaja, jokin toinen rotu on akitaa varmempi valinta.

Nykyään akita on pääasiassa seurakoira. Oikein motivoituna sen kanssa voi harrastaa kaikkea, mutta erityisesti tehtävät, joissa koira saa käyttää tarkkaa nenäänsä, ovat akitan mieleen. Säänkestävyytensä ansiosta se on oiva kumppani vaikka erämaavaellukselle ja kykenee hyvin harjoitettuna kantamaan taakkaa, joka on kolmanneksen sen omasta painosta. Koiraa kouluttaessa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei harjoittelu muutu liian ennalta-arvattavaksi, koska akita kyllästyy samojen asioiden toistamiseen hyvin nopeasti. Tämän vuoksi ohjaajan tulee rakentaa koiransa koulutushetket monipuolisiksi ja vaihteleviksi. Ohjaajalla tulee olla myös tietty määrä oveluutta koulutuksessa mukana, jotta saa akitan toimimaan halutulla tavalla, koska hyvin usein akita toimii halutulla tavalla silloin kun se näkee siinä hyödyn itselleen.

 

Akita japanissa

LYHYT HISTORIAOSUUS:

Alun perin japanilaiset koirat olivat kooltaan pienen ja keskikokoisen väliltä - suuria rotuja ei ollut. Akita Matageja (keskikokoinen karhunmetsästyskoira) käytettiin vuodesta 1603 lähtien Akitan alueella taistelukoirina. Vuoden 1868 jälkeen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa, minkä seurauksena rodun koko kasvoi mutta pystykorvatyypille ominaiset piirteet hävisivät.

Vuonna 1908 koiratappelut kiellettiin, mutta silti akita-rotua vaalittiin ja kehitettiin kookkaana japanilaisena rotuna. Tämän seurauksena yhdeksän rodun erinomaista yksilöä nimettiin "kansallisaarteiksi" vuonna 1931.

Toisen maailmansodan aikana (1939-1945) koirien nahkoja käytettiin yleisesti armeijan vaatteissa turkiksina. Poliisi määräsi kaikki koirat, armeijan käytössä olevia saksanpaimenkoiria lukuun ottamatta, pyydystettäviksi ja takavarikoitaviksi. Jotkut harrastajat yrittivät kiertää määräystä risteyttämällä koiriaan saksanpaimenkoirien kanssa.

Toisen maailmansodan päättyessä akitojen lukumäärä oli vähentynyt runsaasti ja oli olemassa kolme erillistä tyyppiä: 1) Matagi akita, 2) taistelu-akita ja paimenkoira-akita. Tämän johdosta rotu oli hyvin sekavassa tilassa. Sodan jälkeen puhdasrotuisuus elvytettiin. Silloin Dewa-linjan Kongo-Go, jossa oli mastiffin ja saksanpaimenkoiran piirteitä, oli tilapäisesti valtavan suosittu. Järkevät ja oppineet harrastajat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä tyyppiä oikeaksi japanilaiseksi roduksi ja yrittivät poistaa vanhojen, vieraiden rotujen perimän risteyttämällä Kongo-Go koiria Matagi akitojen kanssa palauttaakseen alkuperäisen puhtaan rodun.

He onnistuivat vakiinnuttamaan nykyisen suurikokoisen rodun puhtaan perimän.

 

Lähde: Akita ry

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?